Valmiimpana ja vahvempana vuoteen 2021

Niin kääntyi syksy taas joulukuuksi ja varsin erikoinen vuosi 2020 lähestyy loppua. Tämä vuosi jää  historiaan vuotena, jolloin me ihmiset jouduimme sopeutumaan hyvin poikkeuksellisiin tilanteisiin niin kouluissa, työelämässä kuin kotonakin. Jo pelkästään kaupassa käynti on täysin uudenlainen suoritus kuin vuosi sitten. Onkin jotenkin jännä ajatella miten keväällä niin oudoista, uusista ja absurdeistakin käytännöistä on tullut ikään kuin uusi normaali. Me kaikki varmasti odotamme, että tämä normaali päättyisi tulevan vuoden 2021 aikana ja pääsisimme opettelemaan uudelleen taas vanhaa "normaalia". 

Kaikkea tänä vuonna opittua ei kuitenkaan kannata unohtaa kun globaali pandemiatilanne päättyy. On tärkeä muistaa jatkossakin kotimainen matkailu ja erityisesti kotimaisen luonnon arvostus.  Yksi tämän pandemian harvoista hyvistä seurauksista onkin ulkoiluharrastusten ja retkeilyn lisääntyminen, joista on tässäkin blogissa puhuttu aiemmin muutaman kerran. Meidän Suomi täytti juuri 103-vuotta ja minusta tuntuu kuin osa ihmisistä olisi vasta nyt nähnyt miten kaunis, puhdas ja monipuolinen tämä meidän maan luonto on. Toinen mitä ei saa unohtaa on välittäminen. Tänä vuonna ihmiset ovat huolehtineet läheisistään, naapureistaan sekä työ- ja  opiskelukavereistaan aivan eri tavalla. Toivottavasti nämä sisältyvät meidän normaalin määritelmään myös tulevaisuudessa.

Joulukuun saapuminen toi mukanaan myös tiukemmat koronasuositukset meille Etelä-Savoon, jonka vuoksi päätimme sulkea meidän Setlementinkin kohtaamispaikan loppuvuodeksi. Samalla päätimme perua myös Nuotiopiirin ryhmätoiminnat ja retket joulukuun osalta kävelylenkkejä lukuunottamatta. Suhtaudumme kuitenkin toiveikkaina uuteen vuoteen ja optimistisina olemmekin suunnitelleet muun muassa retkiluistelua, hiihtoa ja pilkkimistä tammikuulle. Toki, täysin emme ole näiden suunnitelmien varaan rakentaneet, vaan meillä löytyy myös varasuunnitelman varasuunnitelmia alkuvuoden ohjelmistoon. 

Joulu on hiljentymisen ja rauhoittumisen aikaa. Tänä vuonna tuntuukin, että on jotenkin helppo pysähtyä ja hengähtää. Vuoden kuormittavuus on varmasti vaatinut veronsa meiltä kaikilta ja vienyt voimia niin henkisesti kuin fyysisestikin. Nyt onkin toisaalta ehkä hyvä antaa kehon ja mielen levätä ja palautua vuodesta, jotta uusi parempi vuosi voidaan ottaa vastaan virkein mielin ja täynnä tarmoa. 

Tämän viikon aluksi olemme saaneet nauttia kauniista aurinkoisista päivistä ja kehittelimmekin Mikkelin Pankalammen kiertävälle polulle viisi jumpparastia, jotka sopivat kaikenikäisille liikkujille lapsista ikäihmisiin. Nämä sopivat mainiosti omatoimisen liikunnan täytteeksi. 

Hyvää Joulua kaikille ja parempaa vuotta 2021 toivottaa Nuotiopiiri ja Mikkelin Setlementti yhdistys!  

      

Kamalan ihana marraskuu!

Ulkona on harmaata, kylmää, koleeta, kosteeta, pimeetä, kurasta, märkää, hiljaista ja kuollutta... Ei vaan ulkona on marraskuu ja nämä kaikki ovat sille ominaisia asioita. Luonnossa liikkumista ei kuitenkaan missään nimessä kannata jättää vetoamalla näihin syihin. Käännä syksystä negatiivisiksi mieltämäsi asiat erilaisiksi kokemuksiksi ja seikkailuiksi. Ainakin minun mielestä nämä asiat voivat olla myös parasta syksyssä. Alla olen perustellut miksi:

        1. Vesisade

• Laita päällesi sadetakki, nappaa sateenvarjo ja vedä jalkaasi villasukat ja kumisaappaat. Nauti kävelyllä sateen raikastamasta ilmasta ja veden ropinasta sateenvarjoosi. 
• Seuraa purojen virtausta ja avaa lätäkössä lepäävälle vedelle uusia kulkuväyliä piirtämällä jalallasi ura hiekkaan.

        2. Pimeää

• Kaupunki-ihminen on unohtanut millaista pimeys on. Kaupungissa meillä on aina jokin valonlähde näköpiirissä ja avaruudesta katsottaessa öinen maapallo on täynnä ihmisen sähköllä tuottamaa valoa. Käy lähiseudulla sijaitsevalla tutulla laavulla tai kodalla pimeän aikaan. Parasta on jos kohde sijaitsee kaukana kaupungista, sillä näin pääset näkemään millaista on luonnollinen pimeys. Voit ottaa mukaasi lisäksi vaikka lyhtyjä tai ulkotulia. Uskallatko myös kokeilla miltä tuntuu kävellä polulla täysin ilman valoa? 
• Tiedätkö mitä on valomaalaus? Syksyn pimeys tarjoaa tähän mahtavan mahdollisuuden. Valomaalauksessa hyödynnetään pitkää valotusaikaa, jonka aikana valokuvaan voidaan pirtää asioita eri valonlähteiden avulla. Paras laite valomaalaukseen on järjestelmäkamera, mutta nykyään useat älypuhelimetkin tukevat jo valomaalaustoimintoa, jossa se on omana toimintonaan kameran valikossa. Kokeile maalata erilaisilla väreillä, tähtisadetikuilla tai kuvaa valtatien ylittävältä sillalta ohi menevien autojen valoja. Netti on pullollaan ohjeita ja opastusvideoita valomaalaukseen.
• Leiki lasten tai lasten lasten kanssa tuikkista tai muita lapsuuden pelejä tai leikkejä.
• Lähde taskulamppuseikkailulle luontopolulle

        3. Kylmää

• Vanha klisee: pukeutumiskysymys. Mutta tottahan se on! Kun pukeudut oikein, niin kylmempikään sää ei ole ongelma. Nauti ensimmäisten pakkasiltojen rapean raikkaasta säästä iltalenkillä. Astu jäätyneen lätäkön päälle niin, että se räsähtää rikki särkien syksyisen luonnon hiljaisuuden. Miltä kuulostaa kohmeisten lehtien kahina puistopolulla tai miltä jäätynyt sammal ja jäkälä tuntuvat kengän alla?   

        4. Hiljainen ja kuollut luonto

• Mielestäni on mahtava nähdä marraskuinen metsälampi, jossa ainoa näkyvä liike on rantakaislikko jota tuuli harjaa. Ota kamera mukaasi ja saat ihan erilaisia luonto- tai maisemakuvia
• Lähde aistimaan miltä kuulostaa oikeasti hiljainen metsä tyynenä marraskuisena päivänä. Täysin hiljainen metsä, jossa ei kuulu edes tuuli tai linnunlaulu on uskomaton ja erikoinen kokemus. On harvinaista olla kuulematta mitään ja paras hetki tuolle on juuri talveen valmistautuva metsä. 
• Näin marraskuussa voit löytään myös suppilovahveroita, joita kerätä pakkasen jäljiltäkin tai vaikka ensilumen alta. Ihan kuollut ei luonto siis ole. 

Lähde siis ulos ja nauti erilaisista luontokokemuksista! Mutta varo, saatat vaikka yllätyä😊  

  

Joko se syksy on ohi?

 Mitä?! Onko lokakuu jo puolessa välissä?! Vastahan sitä oltiin elokuussa. Syksy on mennyt mielettömällä vauhdilla ja pian odotellaankin jo lumen saapumista. Nuotiopiirissä on riittänyt vilskettä, kun ohjelmat ovat täyttyneet innokkaista luonnossa liikkujista. Oman haasteensa on välillä toiminnalle heittänyt koronatilanne, joka on Mikkelissä toistaiseksi kuitenkin onneksi pysynyt melko hyvin hallinnassa. Koska keväällä ja kesällä ei päästy ollenkaan liikkumaan kauempana sijaitseviin retkikohteisiin, niin nyt on autolla liikuttu sitäkin ahkerammin. Muun muassa yksistään Repoveden kansallispuistoon Nuotiopiiri on tehnyt kuusi retkeä tämän syksyn aikana.

Säiden suhteen tämä syksy on ollut ihanteellinen luontotoiminnalle, mikä onkin ollut tervetullutta raskaan kevään ja kesän jälkeen. Loppukesä ja syksy olivat myös marjastajalle ihanteellista aikaa. Mustikat ja puolukat olivat valtavan kokoisia ja niitä oli mielettömästi metsät täynnä. Paljon jäi ihmisiltä vielä metsän eläinten syötäväksikin. Sienisato jäi kuitenkin kuivuuden vuoksi melko heikoksi tänä syksynä. Rouskuja ei varsinkaan tuntunut löytyvän koskaan kerralla niin paljoa, että olisi ollut kannattavaa kerätä niitä. Onneksi sentään kanttarelleja ja suppilovahveroita löytyi mukavasti.  

Kuten aiemmin mainitsinkin jo, niin Repovedelle olemme tehneet useamman retken ja mukanamme kyseisessä kansallispuistossa onkin käynyt yhteensä 82 osallistujaa ohjaajineen. Seurana meillä on ollut väkeä Setlementin eri kohtaamispaikoilta, Monikulttuurikeskus Mimosasta sekä Otavan Opistolta. Näillä retkillä on huomannut myös, että ihmisten kiinnostus yleisestikin luonnossa liikkumista ja kansallispuistoja kohtaan on kasvanut merkittävästi tämän vuoden aikana. Varsinkin aurinkoisena viikonloppuna Repovedelle on lähes mahdotonta saada parkkeerattua autoa laillisesti ja muut kävijät ovatkin pysäköineet niitä kansallispuistoon johtavan tien molemmille puolille. Innokkaat retkeilijät eivät kuitenkaan ilmeisesti ole ymmärtäneet, että mikäli kansallispuistossa tapahtuu onnettomuus, niin pelastuslaitoksen on todella vaikea päästä puistoon. Tässäkin siis järki ja maltti mukaan hyvät ihmiset. 

Nuotiopiirin luontopyramidi-ryhmä teki myös retken Kolin kansallismaisemiin. Retki on osa luontopyramidimallia ja on pyramidin "huippukokemus" (malli löytyy tämän blogin ensimmäisestä julkaisusta). Ensimmäisenä päivänä Kolilla ryhmämme kiersi Kolinuuron kierroksen, joka on 3,5 kilometriä pitkä ja soveltuu hyvin päiväretkeksi. Kierroksella retkeilijä näkee kynttiläkuusikot, Pienen Kolin maisemat, Mäkränahon kauniin niityn sekä tietenkin Kolin kolme vaikuttavaa huippua: Paha-Kolin, Akka-Kolin ja Ukko-Kolin. Yöksi olimme vuokranneet kansallispuiston alueelta Pärnälahden punaisen tuvan rantasaunalla. Pimeän laskeutuessa oli jännittävää kuunnella kauempaa kantautuvaa suden ulvontaa. Siinä äänessä oli jotain todella vaikuttavaa kansallismaiseman keskellä. Toisena päivänä kävimme vielä Kolin luontokeskus Ukossa ostamassa matkamuistot kotiin. 

Marraskuu on meillä Nuotiopiirissä teemakuukausi. Teemaksi halusimme valita lähiseudun laavut ja kodat. Jos siis Mikkelin keskusta-alueen ulkopuoliset laavut ovat sinulle vieraampia, niin nyt marraskuu on oiva aika päästä tutustumaan niihin.

Nähdään laavulla!

 

   

Linnavuori, frisbeegolfia ja hotelleja hyönteisille

Kesä on kääntynyt heinäkuulle ja sitä paljon kaivattua vettä on saatu myös parin viime viikon aikana. Nuotiopiirissä ollaan jatkettu kesää frisbeegolfilla, kävelyillä, pihapeleilllä ja hyönteishotelleilla. Jotenkin ollaan kuitenkin vältytty kastumasta. Ohjelman lomassa ollaan ihasteltu tällä viikolla kuinka mustikat on vesisateen ansiosta kasvaneet jo ihan siedettävän kokoisiksi ja alkavat olla kypsiä poimittavaksi parin viikon sisällä. Kypsiä mustikoita toki löytyy jo joukosta, mutta vielä kannattaa jonkin aikaa odottaa, jotta sato on parhaillaan. Mustikkaa kun ei kannata raakana poimia, sillä se ei kypsy kerättynä samalla tavoin kuin puolukka.

Edellisen viikon perjantaina teimme Mikkelin maahanmuuttopalveluiden kanssa retken Sulkavalle Pisamalahden linnavuorelle. Siellä katselimme kaunista näköalaa vuoren huipulta ja kiikaroimme järvelle. Uskaltauduimme myös käymään luolassa, joka oli melkoisen kostea sisältä. Tuo ei kuitenkaan haitannut vaan ahtauduimme kaikki yhdeksän samaan aikaan luolaan. Luolailun jälkeen kävimme vielä uimassa ennen paluuta Mikkeliin. Päivä oli todella ihan mahtava ja naurua riitti.

Nuotiopiiri järjestää ohjelmaa vielä seuraavan viikolla 29, mutta tuon jälkeen olemme lomalla ja jatkamme toiminnan parissa taas elokuussa. Syksylle onkin suunniteltu kaikenlaista kivaa ja tarkoituksena onkin toteuttaa muun muassa jo keväälle suunnitellut retket Repoveden ja Leivonmäen kansallispuistoihin sekä toimintapäivä Anttolanhoviin. Näistä tuleekin lisää infoa elokuussa.

Kesän lapsi mä oon!

Kesä on täällä! Oikeastaan kesä on ollut täällä jo hetken aikaa, sillä keskikesän juhla, juhannus ohitettiin juuri tätä kirjoittaessa. Kesä on luonnossa liikkujan parasta aikaa ja kun hallitus vielä lievensi koronarajoituksia kuun alussa, niin myös meillä Nuotiopiirissä oli mahdollista aloittaa ulkotoiminta. Kesäkuun aikana olemme päässeet jo muun muassa geokätköilemään, keräämään villiyrttejä, kalastamaan, valmistamaan hyönteishotelleja, tekemään luontotaidetta ja pelailemaan pihapelejä. Ohjelmissa on riittänyt mukavasti kävijöitä ja minäkin (Niko) olen päässyt vihdoin oikeisiin ohjaustehtäviin.

Kuvissa luontotaidetta Mikkelin vanhan ortodoksisen kirkon mäellä

Luonto-ohjaajan näkökulmasta kesäkuu on ollut säiden puolesta unelma-aikaa, mutta tuo luonto kaipaisin vesisadetta (se suorastaan huutaa sitä tällä hetkellä). Mielestäni luontoliikkujan paras sesonki on kuitenkin vasta tulossa, kun ensi kuussa pääsee keräämään mustikoita ja lakkoja sekä lisäksi myöhemmin kesällä sieniä ja puolukoita. Näiden herkkujen kehittyminen edellyttää kuitenkin nimenomaan tuota vesisadetta, jottei sienisato jää yhtä laihaksi kuin vuosi sitten.

Pojat kalastamassa Mikkelipuistossa

 Hyönteishotellien askartelua Mäntyharjulla.

Luonnossa liikkuminen on kasvattanut suosiotaan tämän poikkeuksellisen kevään aikana eikä se ole varmaan koskaan ollut niin suosittua kuin nyt. Luontopolut, kansallispuistot, laavut ja kuntopolut ovat perheviikonloppujen huippuhetki ja nyt näkyykin ulkoilemassa ihmisiä, jotka eivät ole luonnossa aiemmin paljon viihtyneet. Olisikin tärkeää muistaa huolehtia, että luonnossa annetaan toisille tilaa ja käyttäydytään muutenkin toista ja ympäristöä kunnioittavasti. Lisäksi on tärkeää huolehtia itsestään, eli muista aina vesipullo ja aurinkovoiteet mukaan!


Ai juu! Meidän luontokuvakilpailukin päättyi toukokuun 31. päivä. Kilpailun taso oli kova, sillä kisaan tuli yhteensä 28 kuvaa ja äänestyksessä ääniä oli jakautunut peräti 11 eri kuvalle. Voittaja kuvaksi valikoitui tiukasti Kangasniemeltä kotoisin olevan Konsta Kyröläisen ottama kuva joutsenista. 

Kuva: Konsta Kyröläinen

Hyi ihmiset!

Ai että! Kevät on edennyt jo pitkälle ja aurinkoisessa säässä ei ole mitään parempaa kuin lähteä ulos luontoon liikkumaan. Haistelen puhdasta ilmaa läheisellä ulkoilualueella ja kuuntelen lintujen laulua ympäröivässä metsässä. Kaikki stressi ja huolet hukkuu hetkessä, kun naureskelen kahden oravan kisailulle suuren kuusen oksistossa. Kaikki on juuri nyt niin hyvin! Kumarrun hetkeksi ottamaan kuvaa leskenlehdestä, joka kasvaa kauniisti polun pientareella tunnetun pikaruokaketjun paperipussin ja vinyylihanskojen välissä... Hetkinen seis! Katson tarkemmin ympärilleni ja huomaan, että oikeastaan minne tahansa katsonkin, niin näen roskia näkökentässäni. On styroksipaloja, muovikassia, tupakantumppeja, sormiparistoa, kolmioleipäpakkauksia ja suklaapatukan kääreitä... Se siitä huolettomuudesta ja stressittömyydestä.

Tämä näky vetää itseni hiljaiseksi ja ennen kaikkea surulliseksi. Tuntuu jotenkin uskomattomalta seistä siinä ja tuijottaa tuota jätteen määrää, jonka me ihmiset olemme luontoon heittäneet. Tilanne on itselleni jotenkin hyvin absurdi. Minun on jotenkin edes mahdotonta kuvitella tilanne, jossa joku eväänsä syötyään pudottaa muovisen voileipäpakkauksen kädestään maahan ja jatkaa matkaansa hyvällä omalla tunnolla. Tai että juotuaan tölkillisen virvoitusjuomaa joku päättää polkaista pantillisen tölkin litteäksi maahan ja jättää siihen. Tajuaako kyseinen ihmistyyppi millainen vaikutus maahan heitetyllä roskalla voi olla? Vai eikö vain välitä? Hyi ihmiset!

Roskaton Luonto 2020

Yksikin luontoon heitetty roska voi päättää jonkin toisen elollisen elämän. Eläimelle maahan heitetty purkka tai karkkipaperi voi näyttää houkuttelevalta suupalalta. Varsinkin jos niissä on vielä ruoan tuoksua. Luontoon jätetyt kalastussiimat tai narut/langat saattavat sotkeentua eläimen tai linnun jalkaan aiheuttaen hiertymiä, tulehduksia, verenmyrkytyksen, amputaation tai kuoleman. Tiedetään myös tapauksia joissa ihmisen jättämä roska (muovipakkaus) on jäänyt linnun nokan ympärille ja näin estänyt sitä syömästä. Seurauksena on ollut pitkä ja tuskallinen nälkäkuolema. Useampaan kertaan on myös lehdissä uutisoitu lehmän kuolleen elimistöön joutuneen alumiinitölkin palasen seurauksena (artikkeli 1, artikkeli 2 ja artikkeli 3). Retkipolulle rikottu lasipullo taas voi aiheuttaa suuren surun jossain perheessä kun lemmikki rikkoo jalkansa lasinsiruun (artikkeli 4). Puhumattakaan siitä jos lapsi rikkoo itsensä pahasti lasiin. Mutta kyllähän me kaikki nämä asiat tiedämme! Miksi se silti on niin vaikeaa?

Tämän asian edessä tuntuu usein voimattomalta ja on vaikea välittää, kun sitä roskaa on kuitenkin joka puolella ja niin paljon. Mutta eihän näin pidä ajatella! Mielestäni meillä jokaisella on vastuu ympäristöstä ja ohittamalla luonnossa olevan roskan en tee asian hyväksi mitään. Miten eroa tuosta roskan heittäneestä ihmisestä, jos jätän roskan siihen ja jatkan matkaa? Nyt vastuu on myös minun kun olen huomannut ongelman, mutta en ole siihen puuttunut. Nämä on ihan yhteiskunnan peruspelisääntöjä ja puhutaan mielestäni jokaisen velvollisuudesta. Idiootteja mahtuu aina maailmaan, mutta on minusta itsestä kiinni kuulunko minä sellaisiin.

Nuotiopiirissä haluttiinkin nyt polkaista käyntiin Roskaton Luonto 2020 -haaste. Tehdään tästä yhteinen asia ja meille kaikille siistimpi vuosi! Osallistuminen haasteeseen on helppoa ja tarkemmat ohjeet löytyy alla olevasta kuvasta :) #roskatonluonto20

  

Kädet multaan!

Nyt kun meillä suurimmalla osalla on paljon aikaa olla kotona, ja tekemistä tarvis keksiä, niin tässäpä teille vähän vinkkiä ja ideaa koko kesän ajaksi. Huvia ja hyötyä samassa paketissa, sekä mahdollisesti jotain ihan uutta!

Perusta itsellesi pieni puutarha, kasvimaa, tai pieni kasvihuone vaikka parvekkeelle! Ja vaikkei olisi edes parveketta, on mahdollista kasvattaa monenlaista kukkaa ja kasvia ihan sisätiloissakin. 

Omavaraisuus on tässä ajassa noussut monen mieleen ja sitähän voi toteuttaa pienissäkin määrin. Ei tarvitse hehtaarien perunapeltoja tai suuria kasvihuoneita jotta voi kasvattaa itselleen jotain hyödyllistä. 

Jos olet ihan aloittelija etkä ole aiemmin kasvatellut mitään, on helppoa aloittaa vaikka yrteillä. Yrttejä voi kasvattaa vaikka ikkunalaudalla, jos ei muualla ole tilaa. Valmiit taimet helpottavat hommaa vielä entisestään, et voi epäonnistua! Basilika, minttu ja vaikkapa ruohosipuli tuoksuvatkin niin hyvälle että jo senkin takia kannattaa laittaa muutama multapurkki ikkunalle. Siitä on mukava napsia yrttejä ruoanlaittoon ja vaikka kuivattaa syksyllä sitten loput jos ei kaikkea ennätä muuten käyttää. Toki yrttejä voi kasvattaa itse siemenestä asti, nyt vielä ennättää itse kylvää jos haluaa kesäksi satoa. 

Parvekkeen omistajilla onkin jo vähän suuremmat mahdollisuudet omavaraisuuden lisäämiseen. Perunan kasvattaminen on tehty jo todella helpoksi, siihen on ihan omanlaiset ruukutkin. Ohessa ei maksettu mainos, tää oli mulle ihan uus juttu, kurkatkaas tuosta! https://www.bauhaus.fi/perunankasvatus-ruukku

Onnistuuhan perunan kasvatus toki ihan perinteisessä ämpärissäkin tai isossa saavissakin. Mikäs sen parempaa herkkua kuin itse kasvatetut uudet perunat, voin kanssa tietenkin. 

Myös vaikkapa tomaatti, mansikka, paprika ja chili kasvaa hyvin parvekkeella. Varsinkin jos sulla sattuu olemaan lasitettu parveke, sehän on kuin valmis kasvihuone. Parvekekasvattajalle on tarjolla monenlaista herkkua ja montaa eri lajiketta. Esimerkiksi tomaattia on monenlaista vaihtoehtoa, amppelissa, ruukussa ja pensaassa. On kirsikkatomaattia, suurta runkotomaattia, keltaista ja punaista ja niin edelleen! 

Parvekkeella toki on täysin mahdollista kasvattaa miltei mitä vaan kunhan vaan on sopivan suuret kasvatuslaatikot ja paljon multaa. Testaisitko tänä vuonna sun parvekkeella vaikka porkkanoita tai retiisiä? 

Rivitalon asukkaalle hyvä vaihtoehto on valmis kasvusäkki, toimii se toki myös parvekkeellakin. Säkkiin on laitettu valmiiksi yleensä kolmelle kasville tarvittavat ravinteet koko kesäksi. Sinun ei tarvitse muuta kuin leikata kolme reikää säkkiin, istuttaa taimet ja muistaa kastella ja kerätä satoa. 

Joko keksit mitä alkaisit itsellesi kasvattamaan? Oisko ruukussa kasvatettava pensasmustikka tän kesän juttu? Tai mansikka-amppeli, vai retiisit parvekepuutarhassa? Oletko tutustunut syötäviin kukkiin? Niistä riittäisikin juttua vaikka toisen blogikirjoituksen verran. 

Entäs oletko koskaan koittanut kasvattaa vesimelonia? Allekirjoittanut on... eipä siitä kovin suuri tullut, kuten kuvasta näkyy (kuvassa meloni 6-vuotiaan kädessä) mutta olihan se hauska kokemus! 

Mitäs me etätyöläiset?

Kaikki on vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun... Tältä totisesti tuntuu tällä hetkellä, kun miettii miten tämä kevät on mennyt. Me Mikkelin Setlementin työntekijät olemme monen muun tapaan siirtyneet myöskin täysin etätöihin ja kotoa käsin on työskennelty nyt jo kaksi viikkoa. Pikku hiljaa tähänkin on tottunut ja työpäivät ovat alkaneet sujumaan myös kotitoimistoissa. Edellisessä kirjoituksessa kerroimme, että järjestämme Nuotiopiirissä vielä pienille ryhmille päivittäisiä ulkoiluhetkiä, mutta tilanteet muuttuivat tuosta hyvin nopeasti ja päätimme perua nämäkin ennen kuin ne ehtivät edes alkaa. No mitä me nyt sitten teemme?

Setlementin toimintaan Nuotiopiiri on osallistunut tuottamalla sisältöä jäsenkirjeisiin sekä olemme olleet mukana jäsenille suunnatussa soittopalvelussa, jossa kyselemme jänseniltä kuulumisia ja keskustelemme mukavia mahtavien ihmisten kanssa. Jäsenien on mahdollista soittaa myös meille, jos tuntuu, että seinät kaatuvat päälle ja tarvitsee juttuseuraa.

Nuotiopiirin toiminnassa olemme keskittyneet sosiaaliseen mediaan ja repäisimmekin heti alkuun someen luonto-haasteen, jossa pyritään rohkaisemaan ihmisiä päivittäiseen ulkoiluun. Haasteen pohjana toimii luontopyramidi-malli (kts. ensimmäinen julkaisu "Tervetuloa Nuotiopiirin loisteeseen!") ja haasteeseen osallistuvat pyrkivät liikkumaan mallin mukaisesti. Perustimme haastetta varten Facebookkiin myös oman ryhmän, joka löytyy nimellä "Mielihyvää ja kuntoa luonnosta". Nimi ryhmälle tuli eräältä jäseneltä, kun hän kertoi mitä hän on saanut Nuotiopiirin toimintaan osallistumisesta. Haasteen lisäksi teemme someen luontoaiheisia päivityksiä sekä luontokohde-esittelyjä Mikkelin lähialueilta. Työkseen somettelu on meille kummallekin hiukan vierasta eikä tuo videoiden edintointikaan taida olla kummankaan ydinosaamista, mutta tässähän sitä harjaantuu tehdessä, eikö vain 😉

Koska ulkoilua ei ole vielä kielletty, niin ota ihmeessa meidän luontohaaste vastaan ja tee luontoliikunnasta osa päivittäistä elämää. Haaste ei maksa mitään ja voi parhaillaan herättää sisäisen luontoliikkujasi päivittäisen ulkoliikunnan pariin. Lisätietoja haasteesta saa Tiinalta ja Nikolta, eli laita rohkeasti viestiä somessa tai sähköpostilla.

P.S. Käy muuten kurkkaamassa Tiinan ylisöpö karitsavideo klikkaamalla tästä! (Facebook)
P.P.S. Tässä Otavan laavujen esittelyt sekä Tainan laavun esittely Mäntyharjulta

 

Pidä huolta!

Pidä huolta laulaa Pave Maijanen vuonna 1981 julkaistulla kappaleella. Nyt tuo kappale nousi ajankohtaiseksi, kun Helsingin Jätkäsaaren muusikoiden talo Jallukan muusikot tempaisivat ja esittivät naapurustossaan kyseistä kappaletta. Ajattelin heti tuon uutisen kuullessani, että "hei, tämähän on juuri se sanoma, jota nyt kaivataan!". Pidä huolta itsestäsi ja läheisistäsi tällaisena aikana, joka on varmasti monelle pelottava ja stressaava. Mielestäni nyt on tärkeää keskustella tuntemuksista läheistensä kanssa ja olla myös valmis kuuntelemaan miten muut kokevat tilanteen. Nyt ei pidä vähätellä muiden tuntemuksia, mutta samalla pitäisi myös pyrkiä välttämään ylireagointia ja panikointia. Tärkeää on myös seurata viranomaistiedotuksia, mutta vältä lööppejä, jos koet että ne herättävät sinussa liikaa huolta tai pelkoa. Meidän maa tekee nyt valtavia, mutta välttämättömiä toimenpiteitä, jotka vaikuttavat normaaliin elämäämme. Tästä syystä myös meillä Mikkelin Setlementillä on päätetty perua kokonaan toistaiseksi kaikki sisätiloissa tapahtuvat toiminnat. Näin mekin pyrimme omalta osaltamme hillitsemään tartunnan leviämistä.

Luonnollisesti vallitseva tilanne näkyy meillä Nuotiopiirinkin toiminnassa ja joudummekin perumaan toistaiseksi kaikki ohjelmat joihin pitäisi matkustaa yhteiskuljetuksella. Lisäksi ohjelmien osallistujamäärät on pidettävä pieninä, alle kymmenen henkilön ryhminä ja osallistujien on oltava alle 70-vuotiaita. Meidän toimintamme ei pääty siis täysin, vaan järjestämme ainakin toistaiseksi jokainen arkipäivä kävelylenkin tai jonkin muun ulkoilutuokion Mikkelin, Mäntyharjun tai Haukivuoren keskusta-alueiden lähellä. Tällaisena aikana on tärkeää saada muuta ajateltavaa ja toivomme, että yhteisten ulkoiluhetkien avulla korona-uutisoinnit ja huoli voidaan siirtää hetkeksi taka-alalle. Näin keho ja mieli voivat hetken rentoutua. Mikäli siis haluat seuraa ulkoiluhetkiin meihin, Nuotiopiirissä saa olla yhteydessä. Toimintaamme osallistut kuitenkin omalla vastuulla, mutta varmistathan, että olet varmasti terve. Nuhassa ei saa meidän toimintaan osallistua. Jos sinun ei ole mahdollista tai et halua itse lähteä ulos, niin voit silti ottaa kotona itsellesi hetken luonnossa vaikka videoiden, kuvien tai äänien muodossa. Itse kuuntelen usein luonnonääniä Spotifysta, Youtubesta tai jostain muualta internetistä, jotta saan osan luontoa arjen keskelle. Joskus äänet vievät minut sateiseen metsään ja joskus meren rannalle, mutta jokainen kerta saan hetken etäisyyttä arjen rasitteista ja koen olevani hiukan rentoutuneempi. 

Vaikka maailman tilanne onkin pelottava ja ympäri maailmaa tehdään töitä viruksen hillitsemiseksi, niin pyritään silti nauttimaan kaikesta hyvästä mitä meillä on. Me Nuotiopiirissä olemme kääntäneet katseemme jo tulevaan ja suunnittelemme toimintaa koronan jälkeiseen aikaan. Samalla pyrimme myös muistuttamaan sosiaalisen median kautta miten tärkeää on pitää luonto osana arkea ja omaa hyvinvointia. Ei anneta pelon voittaa, vaikka maailman tilanne onkin huolestuttava. Pidetään siis kaikki huolta itsestämme ja toisistamme. Yhdessä me selvitään tästäkin.

P.S. tässäpä linkki luonnon ääniin nuotion äärellä (klikkaa tästä)

Tervetuloa Nuotiopiirin loisteeseen!

Huh! Olipahan eriskummallinen talvi vai lieneekö tuo päättynytkään vielä...? Yleensä lämmittävä aurinko, talitinttien laulu ja kenkien alla rahiseva hiekka viestivät kevään saapumisesta, mutta voiko kevät saapua, jos ei ole ollut talveakaan?! Säätilat on vaikuttaneet paljon meidän toiminnan suunnitteluun ja järjestämiseen, eikä muutoksilta ohjelmissa ole vältytty. Muutokset toiminnassa eivät kuitenkaan rajoitu pelkästään ohjelmistoon vaan helmikuun lopussa Nuotiopiirissä aloitti uusi ohjaaja Niko, joka työskentelee hankkeen loppuun Tiinan aisaparina. 

Niin ja tosiaan, tervetuloa meidän upouuden blogin pariin! Tänne kirjoitamme kokemuksistamme Nuotiopiirin parissa ja samalla pyrimme esittelemään erilaisia retkikohteita Mikkelin läheltä sekä kerromme mitä ne voivat tarjota uteliaalle retkeilijälle. 

Jos Nuotipiiri ei ole sinulle entuudestaan tuttu, niin avataanpa tässä hiukan mistä on kyse. Nuotiopiiri on siis Mikkelin Setlementin hanke, jolla pyritään vahvistamaan henkistä ja fyysistä hyvinvointia luontokokemusten avulla. Lisäksi aktiivisimmista Nuotiopiiri-jäsenistä on koottu luontopyramidi-ryhmä, jonka kanssa lähdetään luontokohteisiin vähintään kerran viikossa. Alle on pyritty avaamaan luontopyramidin ajatus kuvana.

Luontopyramidi ajattelu koostuu neljästä tasosta, jossa pyramidin perustana toimii päivittäiset luontoannokset lähiluontoalueilla.

Seuraavalla tasolla ovat viikottaiset retket luontokohteisiin, joissa kaupungin hälystä ei ole häiriötä.

Kuukausittaisiin annoksiin kuuluu useamman tunnin pituiset retket kauempana oleviin retkikohteisiin.

Pyramidin huipulla on 2-3 päivän mittaiset "erämaa-kokemukset", jotka ovat perusteellinen irtiotto arjesta.

Tällä viikolla luontopyramidi-ryhmän kanssa kävimme katsomassa Porrassalmenlintutornista näkyisikö muuttolintuja jo Iso-Surnun rannoilla. Sää ei ollut kovin otollinen, kun räntää alkoi vihmoa taivaalta kesken kaiken ja sumu haittasi osaltaan näkyvyyttä. Muuttolintuja emme siis vielä nähneet, mutta useampi käpytikka nakutteli läheisissä puissa. Lisäksi varikset tutkivat vanhojen pilkkireikien ympärillä, josko pilkkijät olisivat jättäneet jotain jälkeensä jäälle. Seura oli jälleen mitä parhainta ja jutustelun lomasssa saimme makeat naurut useaan otteeseen. Lisäksi kevään lintutarkkailun kannalta on mahtavaa seurata kuinka nyt täysin hiljainen lumenpeittämä järvi muuttuu kevään aikana kodiksi erilaisille lajeille, joten tässäkään mielessä kokemus ei mennyt hukkaan.   

Loppukuusta järjestettävä retkipäivä Anttolanhoviin täyttyi todella nopeasti ja ikävä kyllä tuolle retkelle ei ole enää vapaita paikkoja. Huhti- ja toukokuun aikana suunnitteilla on lisää linturetkiä sekä päiväretket Repoveden ja Leivonmäen kansallispuistoihin. Seuraa siis tarkkaan meidän sometiedotuksia ja nappaa Setlementin kuukausiohjelma mukaasi Mikkelin Setlementiltä tai nettisivuilta😉 

Nähdään retkillä!