Mitä?! Onko lokakuu jo puolessa välissä?! Vastahan sitä oltiin elokuussa. Syksy on mennyt mielettömällä vauhdilla ja pian odotellaankin jo lumen saapumista. Nuotiopiirissä on riittänyt vilskettä, kun ohjelmat ovat täyttyneet innokkaista luonnossa liikkujista. Oman haasteensa on välillä toiminnalle heittänyt koronatilanne, joka on Mikkelissä toistaiseksi kuitenkin onneksi pysynyt melko hyvin hallinnassa. Koska keväällä ja kesällä ei päästy ollenkaan liikkumaan kauempana sijaitseviin retkikohteisiin, niin nyt on autolla liikuttu sitäkin ahkerammin. Muun muassa yksistään Repoveden kansallispuistoon Nuotiopiiri on tehnyt kuusi retkeä tämän syksyn aikana.
Säiden suhteen tämä syksy on ollut ihanteellinen luontotoiminnalle, mikä onkin ollut tervetullutta raskaan kevään ja kesän jälkeen. Loppukesä ja syksy olivat myös marjastajalle ihanteellista aikaa. Mustikat ja puolukat olivat valtavan kokoisia ja niitä oli mielettömästi metsät täynnä. Paljon jäi ihmisiltä vielä metsän eläinten syötäväksikin. Sienisato jäi kuitenkin kuivuuden vuoksi melko heikoksi tänä syksynä. Rouskuja ei varsinkaan tuntunut löytyvän koskaan kerralla niin paljoa, että olisi ollut kannattavaa kerätä niitä. Onneksi sentään kanttarelleja ja suppilovahveroita löytyi mukavasti.
Kuten aiemmin mainitsinkin jo, niin Repovedelle olemme tehneet useamman retken ja mukanamme kyseisessä kansallispuistossa onkin käynyt yhteensä 82 osallistujaa ohjaajineen. Seurana meillä on ollut väkeä Setlementin eri kohtaamispaikoilta, Monikulttuurikeskus Mimosasta sekä Otavan Opistolta. Näillä retkillä on huomannut myös, että ihmisten kiinnostus yleisestikin luonnossa liikkumista ja kansallispuistoja kohtaan on kasvanut merkittävästi tämän vuoden aikana. Varsinkin aurinkoisena viikonloppuna Repovedelle on lähes mahdotonta saada parkkeerattua autoa laillisesti ja muut kävijät ovatkin pysäköineet niitä kansallispuistoon johtavan tien molemmille puolille. Innokkaat retkeilijät eivät kuitenkaan ilmeisesti ole ymmärtäneet, että mikäli kansallispuistossa tapahtuu onnettomuus, niin pelastuslaitoksen on todella vaikea päästä puistoon. Tässäkin siis järki ja maltti mukaan hyvät ihmiset.
Nuotiopiirin luontopyramidi-ryhmä teki myös retken Kolin kansallismaisemiin. Retki on osa luontopyramidimallia ja on pyramidin "huippukokemus" (malli löytyy tämän blogin ensimmäisestä julkaisusta). Ensimmäisenä päivänä Kolilla ryhmämme kiersi Kolinuuron kierroksen, joka on 3,5 kilometriä pitkä ja soveltuu hyvin päiväretkeksi. Kierroksella retkeilijä näkee kynttiläkuusikot, Pienen Kolin maisemat, Mäkränahon kauniin niityn sekä tietenkin Kolin kolme vaikuttavaa huippua: Paha-Kolin, Akka-Kolin ja Ukko-Kolin. Yöksi olimme vuokranneet kansallispuiston alueelta Pärnälahden punaisen tuvan rantasaunalla. Pimeän laskeutuessa oli jännittävää kuunnella kauempaa kantautuvaa suden ulvontaa. Siinä äänessä oli jotain todella vaikuttavaa kansallismaiseman keskellä. Toisena päivänä kävimme vielä Kolin luontokeskus Ukossa ostamassa matkamuistot kotiin.
Marraskuu on meillä Nuotiopiirissä teemakuukausi. Teemaksi halusimme valita lähiseudun laavut ja kodat. Jos siis Mikkelin keskusta-alueen ulkopuoliset laavut ovat sinulle vieraampia, niin nyt marraskuu on oiva aika päästä tutustumaan niihin.
Nähdään laavulla!
