Hyi ihmiset!

Ai että! Kevät on edennyt jo pitkälle ja aurinkoisessa säässä ei ole mitään parempaa kuin lähteä ulos luontoon liikkumaan. Haistelen puhdasta ilmaa läheisellä ulkoilualueella ja kuuntelen lintujen laulua ympäröivässä metsässä. Kaikki stressi ja huolet hukkuu hetkessä, kun naureskelen kahden oravan kisailulle suuren kuusen oksistossa. Kaikki on juuri nyt niin hyvin! Kumarrun hetkeksi ottamaan kuvaa leskenlehdestä, joka kasvaa kauniisti polun pientareella tunnetun pikaruokaketjun paperipussin ja vinyylihanskojen välissä... Hetkinen seis! Katson tarkemmin ympärilleni ja huomaan, että oikeastaan minne tahansa katsonkin, niin näen roskia näkökentässäni. On styroksipaloja, muovikassia, tupakantumppeja, sormiparistoa, kolmioleipäpakkauksia ja suklaapatukan kääreitä... Se siitä huolettomuudesta ja stressittömyydestä.

Tämä näky vetää itseni hiljaiseksi ja ennen kaikkea surulliseksi. Tuntuu jotenkin uskomattomalta seistä siinä ja tuijottaa tuota jätteen määrää, jonka me ihmiset olemme luontoon heittäneet. Tilanne on itselleni jotenkin hyvin absurdi. Minun on jotenkin edes mahdotonta kuvitella tilanne, jossa joku eväänsä syötyään pudottaa muovisen voileipäpakkauksen kädestään maahan ja jatkaa matkaansa hyvällä omalla tunnolla. Tai että juotuaan tölkillisen virvoitusjuomaa joku päättää polkaista pantillisen tölkin litteäksi maahan ja jättää siihen. Tajuaako kyseinen ihmistyyppi millainen vaikutus maahan heitetyllä roskalla voi olla? Vai eikö vain välitä? Hyi ihmiset!

Roskaton Luonto 2020

Yksikin luontoon heitetty roska voi päättää jonkin toisen elollisen elämän. Eläimelle maahan heitetty purkka tai karkkipaperi voi näyttää houkuttelevalta suupalalta. Varsinkin jos niissä on vielä ruoan tuoksua. Luontoon jätetyt kalastussiimat tai narut/langat saattavat sotkeentua eläimen tai linnun jalkaan aiheuttaen hiertymiä, tulehduksia, verenmyrkytyksen, amputaation tai kuoleman. Tiedetään myös tapauksia joissa ihmisen jättämä roska (muovipakkaus) on jäänyt linnun nokan ympärille ja näin estänyt sitä syömästä. Seurauksena on ollut pitkä ja tuskallinen nälkäkuolema. Useampaan kertaan on myös lehdissä uutisoitu lehmän kuolleen elimistöön joutuneen alumiinitölkin palasen seurauksena (artikkeli 1, artikkeli 2 ja artikkeli 3). Retkipolulle rikottu lasipullo taas voi aiheuttaa suuren surun jossain perheessä kun lemmikki rikkoo jalkansa lasinsiruun (artikkeli 4). Puhumattakaan siitä jos lapsi rikkoo itsensä pahasti lasiin. Mutta kyllähän me kaikki nämä asiat tiedämme! Miksi se silti on niin vaikeaa?

Tämän asian edessä tuntuu usein voimattomalta ja on vaikea välittää, kun sitä roskaa on kuitenkin joka puolella ja niin paljon. Mutta eihän näin pidä ajatella! Mielestäni meillä jokaisella on vastuu ympäristöstä ja ohittamalla luonnossa olevan roskan en tee asian hyväksi mitään. Miten eroa tuosta roskan heittäneestä ihmisestä, jos jätän roskan siihen ja jatkan matkaa? Nyt vastuu on myös minun kun olen huomannut ongelman, mutta en ole siihen puuttunut. Nämä on ihan yhteiskunnan peruspelisääntöjä ja puhutaan mielestäni jokaisen velvollisuudesta. Idiootteja mahtuu aina maailmaan, mutta on minusta itsestä kiinni kuulunko minä sellaisiin.

Nuotiopiirissä haluttiinkin nyt polkaista käyntiin Roskaton Luonto 2020 -haaste. Tehdään tästä yhteinen asia ja meille kaikille siistimpi vuosi! Osallistuminen haasteeseen on helppoa ja tarkemmat ohjeet löytyy alla olevasta kuvasta :) #roskatonluonto20